Suomen kansallismaisemassa sijaitsee Kruunupuisto eli Punkaharjun kuntoutuskeskus ja sinne sukuseuramme jäseniä kokoontui sukutapaamiseensa.
Kruunupuiston päärakennus on kulttuurihistoriallisesti arvokas. Vuonna 1901 muurattiin peruskivi ja v. 1903 valmistui Takaharjun parantola. Se oli yksi Suomen suurimmista keuhkotautiparantoloista. Se toimi myös sotilassairaalana ja sotilasparantolana. Kuntoutus käynnistyi 1969.
Rakennusajan tyylisuunta oli jugend. Sitä on säilytetty huoneiden väreissä ja koristeissa. Tapaamisemme oli Jugend-salissa, jossa oli lisäksi ajalle tyypillinen kalustus.Tummat värit salissa olivat vastakohta portaikkojen valoisuudelle. Suurista ikkunoista tulvi luonnonvaloa vaaleisiin kaiteisiin ja askelmiin. Itse 135 m pitkän rakennuksen yksinkertainen arkkitehtuuri ennakoi jo myöhempää suuntaa, funktionalismia. Maisemat Saimaalle olivat huikeat.
Aloitimme yhdessäolon perinteisesti ruokailulla hotellin ravintolassa. Noutopöytä oli värikäs, runsas ja maukas. Tuttu jälkiruokamme, kermakakku, komeili omalla pöydällään. Kiitokset Anne Poutaselle tästäkin järjestelystä!
Osa nuoremmista seurueemme jäsenistä suuntasi ulko-ovelle, harjuille, mutta parikymmentä tuli Jugend-saliin ja lämminhenkinen tapaaminen alkoi tervetulotoivotuksilla ja hirven esittelyllä.
Tepposen perhe Savonlinnasta oli valmistellut ohjelmallisen osuuden. Aarre piti hauskan tietokilpailun ja Mirja lausui kesäisiä runoja kauniisti ja sydämellisellä lempeydellä. Hän kertoi myös isänsä Väinö Silventoisen valokuvausharrastuksesta 50- ja 60-luvuilla Uukuniemellä. Riikka Raute kertoi myös Väinö Silventoisesta, isoisästään. Hän totesi, että kuvien laadun ja määrän vuoksi isoisää voitiin pitää ihan ammattilaisena. Riikan tekemä näyttely isoisän valokuvista ja omista taidekuvista oli parhaillaan esillä Biisoniareenalla Uukuniemen Kummussa.
Kokoushuoneeseen oli järjestetty tietokone ja valkokangas ja sukutapaamisen mittava sukututkimus osuus alkoi. Ensimmäiseksi näppäimistöä käytti Anne Poutanen. Hän kertoi ja näytti, miten Geniin mennään ja miten siellä edetään. Anneli Silventoinen vuorostaan näytti, miten sukuhaaramme näkyvät ohjelmissa ja hänelle sai esittää kysymyksiä ja Anneli haki vastauksia. Kysyin, löytyykö Helena Konttinen, Karjalan hengellinen vaikuttaja, meidän sukuhaaroistamme. Hänen siskonsa löytyi tiedoistamme ohjelmissa.
Sukututkimus on tämän toimintakauden painopistealue. Sukututkimustyöryhmän vetäjä Ritva Ruotsalainen oli myös paikalla. Ryhmä kokoontuu kerran kuussa kuukauden ensimmäisenä tiistaina klo 19.00 Skypettämällä. Kuka tahansa kiinnostunut voi tulla mukaan, mutta Ritva toivoo, että ensin otetaan yhteyttä häneen sähköpostilla ruotsalainen.ri (ät) gmail.com ja hän antaa tarkemmat ohjeet. Kysymyksiä saa lähettää sähköpostilla ja ryhmä neuvoo ja auttaa vastauksen saamisessa, saattaa jopa löytää vastauksen. Rohkeasti kysymään tai tulemaan mukaan ryhmään!
Sukuseuran uusi sihteeri, kunnianimeltään sukukirjuri, Teija Hämäläinen oli mukana sukutapaamisessa. Hän on kiinnostunut sukututkimuksesta ja ollut mukana sukututkimustyöryhmässä, mutta vasta nyt saimme tutustua toisiimme livenä. Teija on Mikkolanniemen sukuhaaraa, syntynyt Ruhvanalla. Hänkin on kiinnostunut valokuvauksesta ja hänen ottamiaan kuvia kenties näemme Tapahtumat – sivulla. Sydämellisesti tervetuloa seuraamme, Teija!
Hannu Silventoinen on uusia jäseniämme, mutta hän on jo ehtinyt olla sukututkimustyöryhmässä. Hän on Pielisjärven Silventoisia. Meillä ei ole ennen ollut sieltä päin jäseniä. Uuden sukualueen lisäksi hän toi mukavalla huumorillaan rennon tunnelman tapaamiseemme. Hän on seuramme varapäämies. Tervetuloa joukkoon!
Tapaamisessa oli myös Seija Silventoinen, joka on nähnyt sukuseuran koko elämänkaaren omin silmin. Hän on Mäk’Ierikan suvusta, joka perusti sukuseuran itselleen v.1967. Siihen tuli sitten mukaan muitakin Mikkolanniemi-lähtöisiä Silventoisia, viimein myös Silvennoisia.
Markku Silvennoinen kertoi omasta valokuvausharrastuksestaan. Hänen haaveenaan on ollut, että voisi sommitella kuvia muokkaamalla tai yhdistelemällä vaikkapa sisarussarjoiksi, esimerkiksi Mikko Silventoinen veljensä kanssa samassa kuvassa. Toivottavasti Markku esittelee seuraavassa sukutapaamisessa sellaisen.
Leppoisissa tunnelmissa erottiin. Sukuneuvoston jäseniä jäi vielä pitkään suunnittelemaan toimintaa. Meillä on vireä ja toiveikas sukuseura! Siitä iloiten Eija Haiko.